Voikkaan Virtakiven saunarakennuksessa toimi ennen Voikkaan paperitehtaalaisten työsuhdesauna. Voikkaan paperitehdas rakennutti työväelleen vuonna 1925 Kymijoen varteen Armas Lindgrenin ja Bertel Liljeqvistin suunnitteleman kolmikerroksisen 800 neliön kivitalon, jonne pääsi saunomaan, pyykille ja leipomaan. Tiloissa toimii nykyisin kahvio ja kokoustila, varsinainen sauna on pyritty säilyttämään alkuperäisessä tilassa.
Pomojen saunaan pääsevät nyt kaikki halukkaat
Voikkaan Virtakiven saunarakennuksessa toimi ennen Voikkaan paperitehtaalaisten työsuhdesauna. Nyt sitä lämmittää uusi omistaja, ravintolayrittäjä Eija Parkkinen.
Suomessa yleisiä saunoja rakennettiin ennen kaupunkeihin ja teollisuuspaikkakunnille, joihin muutti paljon väkeä maaseudulta. Voikkaalla ja Kuusankoskella asui satakunta vuotta sitten jo 10 000 ihmistä. Työnväen asunnot olivat tuolloin enimmäkseen ahtaita hellahuoneita eikä vuokrakasarmien pihoille rakennettu paloturvallisuussyistä saunoja.
Voikkaan paperitehdas rakennutti työväelleen vuonna 1925 Kymijoen varteen kolmikerroksisen 800 neliön kivitalon, jonne pääsi saunomaan, pyykille ja leipomaan. Arkkitehdit Armas Lindgren ja Bertel Liljeqvist suunnittelivat rakennuksen 1920-luvulla. Se oli tyhjillään viitisen vuotta, kunnes Eija Parkkinen keväänä 2011 osti talon ja alkoi remontoida sitä.
Entinen virkailijoiden sauna oli käyttökelpoisessa kunnossa, sillä taloon tehtiin putkiremontti ennen Voikkaan paperitehtaan lopettamista. Uusi omistaja Eija Parkkinen on lisäksi remontoinut saunan tilauspohjaiseksi.
Vesihiisi Paavo Smed saunoo taas tutussa saunassa
UPM:n entisellä sukeltajalla Paavo Smedillä on pieni saunapöksä Pakanavuorella, mutta vesi ei nouse sinne pintavesien jäätymisen jälkeen. Naapurit tuovat hänelle juomaveden porakaivostaan, mutta saunaan hän ei kehtaa enää vettä pyytää.
Smedille Virtakiven sauna on tuttu lapsuudesta asti ja hän kylpee siellä mielellään. Paavo pääsi poikaiässä saunaan usein ilmaiseksi.
-Vahtimestarin perheen kaksi nuorinta poikaa olivat minun kavereitani. Pojat sanoivat, että mitä sie äitis saunarahoja menet tuhlaamaan, Smed kertoo.
Saunaan pääsivät ennen vain tehtaalaiset, jotka saivat ostaa sinne edullisen saunalipun.
– Kymenrannan puolella vahtimestari kuulemma sanoi ,että jollei ole lappua niin ei kylvetäkään, muistelee Paavo Smed.
Yhtiö rakennutti taloon toisen maailmansodan jälkeen uuden pienen saunan virkailijoille ja pomoille, jonka jälkeen vanhaa isoa saunaa käytti haalariväki.
-Paremmat ihmiset kävivät tuossa pienemmässä saunassa. Nyt olen päässyt pieneen saunaan, myhäilee Smed.
Talossa toimi aiemmin saunan lisäksi myös pyykkitupa, mankeli ja leipomo . Yleisen saunan toiminta hiipui pikkuhiljaa 70- 80- luvuilla, kun tehtaalaiset rakensivat omat saunat asuntojensa yhteyteen.
Saunajuomina limsa ja pilsneri
Saunan lipunmyyntikojusta sai ostaa limonadia ja pilsneriä. Makkaroita kiukailla ei ennen paistettu. Paavo Smed muistaa, että isossa saunassa oli kaksi korkeaa kiuasta. Lauteet olivat yhdellä seinällä ja valtavan pitkät. Kylpemään mahtui kymmeniä ihmisiä kerrallaan.
Kiukaat olivat lauteiden kahta puolta ja niissä oli kivien sijasta kattilahuoneesta tuodut höyrykattiloiden isot arinaraudat. Ne lämmitettiin punahehkuisiksi metrin mittaisilla haloilla. Joskus joku löylyhullu heitti kiukaaseen ämpärillisen kylmää vettä ja karkotti äkeällä löylyllä pappoja lauteilta alas.
Paavo Smed muistaa, että Kymijoki pysyi vanhaan aikaan keskeltä sulana myös talvella. Avannossa kävi silloinkin jokunen rohkea. Mutta joskus joku epäonninen saattoi ajautua virran mukana jään alle. Tehtaan sukeltajana toiminut Smed etsi ja nosti hukkuneita vedestä.
Lähde: yle.fi Pomojen saunaan pääsevät nyt kaikki halukkaat, 12.12.2011
